Sundance

Amerikan vastine eurooppalaisille elokuvafestivaaleille on Sundance – filmifestivaali, jonka järjestää Sundance – instituutti. Vuosittain Utahin Park Cityssä järjestettävä festivaali on USA:n suurimpia yksityisiä filmifestivaaleja. Se aloitti toimintansa 1978 Salt Lake Cityssä.

Alun perin pienempien elokuvantekijöiden kotina toiminut Sundance on kasvanut vuosien saatossa valtavaksi mediatapahtumaksi maailmantähtineen ja paparazzeineen. Vuonna 2007 tätä kaikkea kuitenkin alettiin vähentää ”Focus on Film” – nimisellä kampanjalla. Valitettavasti kampanjalla ei kuitenkaan tunnu olleen paljon vaikutusta. Pienten elokuvantekijöiden on edelleen erittäin vaikea saada elokuviaan läpi festivaaliyleisön nähtäväksi. Sääli sinänsä, sillä isot elokuvat varmasti löytävät yleisönsä, mutta pienet jäävät puuttuvan budjetin vuoksi pimentoon.

Aiheeseen liittyen tehtiin myös 2009 elokuva nimeltä Official Rejection, joka käsitteli pienten elokuvantekijöiden kamppailua saada elokuvansa näytille elokuvafestivaaleille myös Sundance-festivaalille. Elokuva näytti eron siinä, miten vielä 1990-luvun alussa pienilläkin tekijöillä oli mahdollista saada sopimuksia isojen studioiden kanssa, mutta 2000 –luvulla se on melkein mahdotonta.

Muutakin kuin amerikkalaista tuotantoa

Vaikka Sundance-festivaalin tarkoituksen on tuoda julkaisukanava nimenomaan amerikkalaisille elokuvantekijöille, on juhlille vuosien mittaan tullut enemmän ja enemmän kansainvälisiä elokuvia. Myös muilla kuin englanninkielellä tehdyt elokuvat ovat nousseet Sundancen näytöslistoille. Suomalaisia elokuvia juhlilla ei toistaiseksi ole useaa nähty, mutta lyhytelokuvien palkinnon voitti vuonna 2013 Jenni Toivoniemen ohjaama Treffit. Saavutuksena tämä on suuri, sillä jo kilpailuun pääsemiseksi oli vuonna 2013 selvittävä 65 parhaan joukkoon huimasta 8000 elokuvan joukosta.

Vuonna 2015 suomalaisia elokuvia ei juhlilla nähty ja suurimman palkintopotin keräsi amerikkalainen draamakomedia Me And Earl And The Dying Girl. Vuosien varrella suuremman yleisön tietoisuuteen ovat nousseet sellaiset voittajat kuin Butterfly effect ja Napoleon Dynamite. Nämä elokuvat kuitenkin edustavat juuri suurta tuotantoa, eivätkä näin ollen ehkä sovi festivaalien alkuperäiseen tarkoitukseen, joka oli pienten independent – filmien tukeminen.